MARKKU HEIKKILÄN JA ÄHTÄRIN FINKELO OY:N PERUSTA-AINEISTO (VUOSI 1986)


1. Lähtötilanne ja Euroopan kysyntä

? Kotimaan tilanne: Vuoden 1986 alusta lähtien kävi selväksi, ettei Suomesta saanut enää keloa isommassa määrin.
? Euroopan kysyntä: Euroopasta tuli suoria yhteydenottoja ja tarjouspyyntöjä kelopuulle.
? Markku Alénin hirsihanke: Markku Heikkilä oli kaksi kertaa rallimies Markku Alénin luona suunnittelemassa tälle kelokämppää. Arkkitehti/suunnittelija antoi oman asiantuntijalausuntonsa, ja hankkeeseen tarvittiin vähintään 50 cm halkaisijaltaan olevaa järeää keloa, mikä vaati uuden tuontiväylän avaamista.

2. Kontaktit ja Neuvostoliitto-opas

? Rajakauppayhtiöiden kartoitus: Heikkilä lähti selvittämään kelon saantia ja kävi läpi rajakauppayhtiöt.
? Suomi?Neuvostoliitto-opas: Antero Niemeltä saatiin käyttöön vuoden 1985 Suomi?Neuvostoliitto-opas (koska tuoreempaa ei ollut olemassa).
? Kauppahuone Exportles & Leif Torkki: Oppaan avulla saatiin suorat yhteydenotot Kauppahuone Exportlesiin ja Leif Torkkiin.
? Ähtärin Mesikämmen: Ähtärin Mesikämmenen johtajalta saatiin virallinen lupa käyttää yhteydenpitoon heidän resurssejaan (todisteet olemassa).

3. Varmistettu 10 miljoonan markan rahoitus (Ennen ostositoumusta)

? Pankkineuvottelut Iisalmissa: Markku Heikkilä kävi neuvottelut Antero Ruutin kanssa Iisalmen Osuuspankissa. Tässä yhteydessä tehtiin asunnonvaihto ja ostettiin osakeyhtiö (Ruotsin Oy, jonka nimi vaihdettiin myöhemmin).
? Rahoituslupaus: Kaupan ehtona oli, että Iisalmen Osuuspankki myöntää 10 miljoonan markan rahoituksen kelon tuontia varten.
? Keskuspankin valmius: Pankinjohtaja ilmoitti, että heillä on valmius hakea keskuspankista (OKO) lisärahoitusta, jos tarve vaatii.
? Rahoitus ja pohja olivat siis täysin kunnossa ja venäläisten vaatimukset täytetty jo ennen viranomaisille tehtyä sitoumusta.

4. Keskustelu Antero Niemen kanssa ja Ostositoumus

? Asema jonossa: Antero Niemi totesi Heikkilälle, että "heitä on moni yrittänyt jo, tule vaan tähän samaan jonoon".
? Kelo elinkeinona: Heikkilä teki selväksi, ettei kyse ollut vain pelkästä "bisnes-muotoisesta" spekulaatiosta, vaan kelo oli välttämätön raaka-aine yrityksen pyörittämiseen. Ilman raaka-ainetta koko toiminta olisi jouduttu lopettamaan.
? 35 000 kiintokuution sitoumus: Tämän pohjatyön ja rahoituksen turvin tehtiin virallinen ostositoumus 35 000 kiintokuutiosta vuosittain (tai Neuvostoliiton toimituskyvyn mukaan).
? Määrien manipulointi: Myöhemmin ilmeni, että tämän alkuperäisen sitoumuksen päälle leivottiin taustalla 15 000 kiintokuution lisäerä (yhteensä 50 000 kuutiota), ja Heikkilän tekemää sitoumusta käytettiin muiden tahojen hyödyksi.

5. Esteet ja Markus Aaltosen rooli

? Kahvilatapaaminen viraston sijaan: Kun kelon saanti estyi, Heikkilä tapasi Markus Aaltosen järjestelmällisen työn kautta ? ei virastossa, vaan kahvilassa.
? Vastuun pakoilu: Kysyttäessä miksi keloa ei ole tullut, Aaltonen vastasi: "et voi ketään syyttää, en tiedä miten tässä on tapahtunut".
? Totuuden pimittäminen: Markus Aaltonen oli hyvin perillä kaikesta, mutta suojeli järjestelyä eikä kertonut totuutta, kun kelokauppoja ruvettiin järjestelemään venäläisten ja muiden tahojen kanssa. Myöskään Kera Oy:n toimitusjohtaja ei puhunut todellisesta tilanteesta.
? Seuraukset: Totuuden esiin tuominen olisi mahdollistanut kelopuun jalostusteollisuuden Kittilässä ja säästänyt yhtiökumppanin (vaimon) hengen.