Kahdeksankymmentäluvun loppupuolella rakennuskelo loppui Suomesta.
Venäjällä oli suuret kelovarat ja niihin yritettiin päästä käsiksi
suoran rajakaupan kautta, mutta se ei onnistunut, koska uusi tuontitituote
vaati valtioiden välisen neuvottelun. Markku Heikkilä teki ensimmäisenä
Kauppa- ja teollisuusministeriölle ostositoumuksen, joka mahdollisti
Suomen valtion neuvottelut venäläisten kanssa kelon tuonnista Heikkilän
Ähtärin Finkelo Oy -yritykselle. Yritys oli kaupparekisterissä. Pian sen
jälkeen venäläiset näyttivät hankkeelle vihreää valoa ja Markku
Heikkilä jäi keväällä 1987 odottamaan kaupallisten neuvottelujen
aloittamista.
Heinäkuussa 1987 jätettiin Patentti- ja
rekisterihallitukseen rekisteröintihakemus Finnkelo Oy:stä, yhden
kirjaimen erolla Finkeloon. Asia oli Patentti- ja rekisterihallituksessa
vireillä niin kauan, että firma pystyi sinä aikana toimimaan Finnkelon
nimellä.
Väärän Finnkelon taustalla oli rajakauppayritys Norinter Oy:n osakkaita. Finnkelo-yrityksen nimen käytöllä saatiin
asia näyttämään siltä, kuin Norinter olisi Markku Heikkilän
asiamies. Koska kelo ei liikkunut Suomen rajan yli ennen kuin pystyttiin osoittamaan että kelopuun vastaanottaja oli Finkelo, kelopuu saatiin väärän Finnkelon avulla Suomen puolelle. Kera nosti osakkuuttaan Norinterissa keväällä 1987 heti sen jälkeen
kun läpimurto kelon tuonnista oli tapahtunut Markku Heikkilän Finkelon
ja neuvostoliittolaisten välillä. Keran rahoitus Norinterissa oli
lainvastaista.
Asia on rikoksena vanhentunut, koska sitä ei koskaan saatu tutkintaan, mutta vahingonkorvauksena ei.